Kaveriviikonloppu

 

Olin torstaista asti uppoutuneena ihanaan ystävyyskuplaan. Muistatko Kaisun Torniosta, johon olen alunperin tutustunut tämän blogin kautta ja joka tuli viime keväänä juoksemaan Kotka Trail-polkujuoksukisan? Viime torstaina Kaisu tuli kylään ihan muuten vaan, koska molemmilta löytyi vierailun kokoinen aukko kalenterista. Torniosta ei kannata lähteä päiväksi tai kahdeksi etelään, vaan jos tänne asti matkustaa, niin on kiva viipyä vähän pitempään.

 

 

Kaisulla ei ollut muuta toivetta pitkälle viikonlopulle kuin mahdollisimman paljon joogaa, joten niinpä varasin meille joogat joka päivälle, paitsi lauantaille. Lauantaina oli ajatus lähteä surffaamaan koska viimeksi emme ehtineet, mutta oloni oli jotenkin flunssainen perjantaina (kiitos alkuviikon avainhässäkän!!) ja hylkäsimme ajatuksen surffista.

 

 

Torstaina kävimme kokeilemassa energiajoogaa, joka oli minulle uusi ja erikoinen kokemus. Perjantaina lähdimme herättyämme aamulenkille ja sen jälkeen keskustaan lounaalle. Lounaan jälkeen kävimme nappaamassa kyytiin Emmin, johon me molemmat tutustuimme vuosi sitten, juurikin Kotka Trailissa. Näköjään tuli silloin kasattua joukkueeseen pelkästään hyviä tyyppejä.

 

 

Yhdessä ajoimme Pyhtäälle kahvittelemaan Sagittaan, jossa päivitimme jokaisen kuluneen viime vuoden tapahtumat ja nauroimme vatsat kipeinä toistemme hölmöille jutuille. Keksimme myös että voisimme mennä lauantaina yhdessä ratsastamaan, koska ajatus surffauksesta oli jo hylätty.

Kahvilta lähdimme meille vaihtamaan vaatteita ja sen jälkeen äänimaljarentoutukseen. Emmi oli käynyt siinä aiemmin ja kehui tuntia kovasti, joten ajattelin että onpa kiva lähteä yhdessä treenaamaan. Kun sanoin sen ääneen, niin Emmi naurahti, ettei siellä mitään treenata, siellä voi vaikka nukkua. Hän myös kehotti minua pakkaamaan kassiin oman tyynyn ja peiton, jotta kokemus olisi vieläkin miellyttävämpi. Sen jälkeen en enää tiennyt mitä minun oikein pitäisi odottaa illan tunnilta.

 

 

Saavuttuamme saliin näin lattialla rivissä joogamattoja ja edessä kaksi naista erilaisten kippojen ja kuppien kanssa. Niitä kutsutaan myös äänimaljoiksi. Kävimme lattialle makaamaan ja vedin oman kanipeiton korviini ja hupun päähän. Oli ihan hiljaista. Kun naiset alkoivat soittaa, olin jo ihan myyty. Jossain kohtaa kuulin jonkun tuhisevan ja sen jälkeen nukahdin itsekin.

Se oli I H A N A A! Se oli aivan täydellinen rentoutuminen arkiviikon jälkeen. Jäimme juttelemaan naisten kanssa tunnin jälkeen ja saimme kokeilla äänimaljoja myös käsissämme. He kertoivat meille maljoista, niiden käytöstä ja miten itse olivat aikoinaan päätyneet maljojen pariin. Jotkut asiat menevät joskus vähän yli ymmärrykseni ja minun asteikollani semisti hörhöilyn puolelle, mutta en välitä siitä jos jokin juttu tuo hyvän olon ja tuntuu ihanalta. En tiedä löysivätkö äänet minun nesteeni, mutta tietyt kohdat kehossani eivät olleet enää jumissa tuon tunnin jälkeen.

Ensi kerralla haluan ottaa Tuomaksen mukaan. Yritin nimittäin selittää hänelle lauantai-aamuna mitä äänimaljarentoutus oikein on ja se taisi kuulostaa sen verran hassulta (aikuiset ihmiset menevät tunniksi lattialle nukkumaan kahden naisen soitellessa kattiloita), että hänen pitää kokea se itse.

Äänimaljatunnin jälkeen menimme Prismaan hakemaan jälkkäritarvikkeet, sillä päätimme viettää tyttöjen illan meillä. Minä lupasin kokata, Kaisu leipoa ja Emmi toimia viihdyttäjänä. Ostimme myös Kaisulle ratsastushousut, koska kohdalle sattui osumaan sopivat.

Bataattiranskiksia, lehtipihvejä ja parsaa sekä mutakakkua, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Nam. Emmi lähti joskus puolen yön jälkeen ja me menimme Kaisun kanssa nukkumaan.

Seuraavana päivänä kävimme Kaisun kanssa torilla,Kaisun ja Tuomaksen kanssa ruokakaupassa ja sovimme Emmin kanssa lounastreffit Keisarinsatamaan.  Oli ehkä täydellisin mahdollinen kevätsää, kun istuimme meren rannalla terassilla ja jopa minulla ikuisella palelijalla oli kuuma!

 

 

Oli myös ihan täydellinen sää lähteä issikkavaellukselle. Olen käynyt samalla tallilla muutaman kerran aiemminkin ja oli kiva viedä Kaisu juuri sinne. 1,5 tuntia auringonpaisteessa maastossa islanninhevosen selässä, yksi ystävä edessäni ja toinen takanani. En osaa edes kuvailla miten superhyvältä tuntui hengittää keväistä metsäntuoksua ja töltätä pitkin teitä ja polkuja.

 

 

Ratsastusvaelluksen jälkeen ehdotin tytöille, että ottaisimme miehistä mallia ja kävisimme treenien ”jälkipeleissä”. Niinpä ajoimme ratsastuskamat päällä taas Sagittaan ja tilasimme viinit. Olimme menossa siitä Kaisun kanssa kotiin saunaan ja pyysimme Emmin mukaan. Olin nähnyt Facebookissa ”Hoida puutarhaasi alasti”-päivän mainoksen ja saimme päähänpiston ottaa itsestämme kuvan puutarhatöissä alasti ennen saunan menoa. Terkut vaan naapureille.

Kaisu kieltäytyi hyvästä ideasta, samoin Tuomas, joten lupasimme Emmin kanssa hoitaa poseeraukset. Niistä piti tulla hyvän maun julkaisukelpoisia kuvia -ei tullut. Saunan jälkeen tein meille risottoa ja jälkkäriksi creme bruleet ja ilta venyi taas aika pitkäksi….

Sunnuntaina minä, Kaisu ja Tuomas lähdimme aamulenkille, joka venähtikin 12 kilometrin mittaiseksi ja Emmi-ressukka lähti töihin. Sen jälkeen minä ja Tuomas kävimme katsomassa Tuomaksen tytön jumpan kevätjuhlanäytöksen ja Kaisu ja Emmi lähtivät kahville. Illalla menimme vielä yhdessä Yin-joogaan, joka oli ihan täydellinen lopetus viikonlopulle.

 

 

Kaisun piti alunperin lähteä kotiin maanantai-aamuna, mutta lapset toivoivat että Kaisu olisi vielä meillä heidän tänne tullessaan. Niinpä Kaisu jäi vielä yhdeksi yöksi. Tiistaina vein Ronjan kouluun ja Kaisun bussipysäkille ja mietin kuinka hienoa on löytää niin hyviä ystäviä vielä aikuisenakin.

 

 

Olemme olleet Tuomaksen kanssa ihan super tiiviisti yhdessä kaikki mahdolliset hetket, joten pitkä kaveriviikonloppu tuntui jopa vähän oudolta. Minulla oli ikävä Tuomasta vähän joka välissä ja kauhea läheisyyspula. Okei, vaikka Emmi aika hyvin yrittikin tuurata.

 

 

Ihanaa keskiviikkoa,

 

♥ Niina

Niina

Niina

4 Comments

  1. Oli kyllä niin ihana ja nauruntäyteinen viikonloppu, emännälle kiitos <3
    Kuviin ja tekstiin ei kyllä mitenkään saa täysin vangittua sitä jatkuvaa räkätystä ja pööpöilyä :D
    Ps. Sä ja mä ollaan kyllä tutustuttu siellä brunssilla ennen Kotkatrailia ;)

    • :D Kato nyt, mun muisti! Tätä vois melkein verrata sun Santalahti kysymykseen ;) Eli ei oo mitään varaa huudella.

      Ps. oot ihana!

      • Joo ei todellakaan oo _varaa_ huudella, mut pakko oli huomauttaa kuitenkin :D aika levoton reissu oli sekin!

        Aika kaiholla kattelen jo nyt noita kuvia, kun tulee räntää eikä kukaan laita mulle ruokaa :( töissä kyllä halihyökkään jonkun kimppuun.

        Ps. Siekii <3

  2. Ihan parasta oli!!! Ja ne kaikki naurut 😂
    Ja kuka tutustu keneen ja missä muuttuu kokoajan enemmän epäselväksi 😂😂😂
    Olette kyllä niin ihkuja ❤❤❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *