Huonoin viikko pitkään aikaan

Kyllä minä olen vielä hengissä,ainakin suunnilleen. Tasan viikko mennyt sairastaessa ja loppua ei näy. Olen oikeasti ollut niin kipeä, etten ole pystynyt edes kirjoittamaan ja silloin on tosi kyseessä.

Olen viihdyttänyt itseäni makaamalla vuoroin sängyssä, vuoroin sohvalla ja tehnyt elämän suuria valintoja buranan ja panadolin välillä. Sen mitä olen jaksanut tai pystynyt puhelinta katsomaan, olen kateellisena seurannut miten koko muu maailma on nauttinut alkaneen kesän lämmöstä. On käyty ekoilla jätskeillä, retkillä, otettu aurinkoa ja nautittu elämästä. Kaikki näyttävät kuvissa hyväntuulisilta ja kesäisesti pukeutuneilta. On ollut kivoja lenkkejä auringossa, ulkotreenejä ja erilaisia kivoja juoksutapahtumia.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että välillä on ollut pakko olla katsomatta liikaa, koska ärsytyskäyrä on ihan tapissaan. Minä olen palellut kahdessa villapaidassa ja villasukissa peiton alla ja juonut mustikkakeittoa.Tajusin viikonloppuna että puihinkin on tullut lehdet ja nurmikot ovat vihreitä. Paljon jää huomaamatta kun makaa sisällä sälekaihtimet kiinni.

Ihan oikeasti sairastaminen ei sovi minulle. Vaikka olen kuinka kipeä, olen silti todella kiukkuinen siitä, että missaan kaiken. Olen viime viikolla itkenyt enemmän kuin varmaan koko vuoden aikana. Paikallaan makaaminen turhauttaa, mutta kun muuhunkaan ei pysty.

Perjantaina oli pakko skarpata kunnosta huolimatta, sillä oli tyttöjen kouluun tutustuminen. Molemmat aloittavat uudessa koulussa, toinen ekalla ja toinen musiikkiluokalla. Olin ”reippaana” ennen yhdeksää paikalla ja jaksoin sinnitellä särkylääkkeiden voimalla sen pari tuntia. Sen jälkeen äkkiä kotiin huilaamaan. Tein myös vähän töitä,mikä oli siinä kunnossa virhe ja illalla sanoin, että haluan Tuomaksen vievän minut jonnekin ulos. Sekin oli virhe, mutta oli pakko päästä pois neljän seinän sisältä.

 

 

Ulkona oli kai se paljon mainostettu hellepäivä, mutta minua paleli ihan hulluna. Kävimme uudella terassilla, jossa jaksoin taas hetken istua särkylääkkeiden voimalla ja kaupan kautta kotiin. Yritin olla niin kuin olisin kunnossa ja istuin pihalla Tuomaksen grillatessa. Lauantaina saatoinkin sitten todeta, ettei oloni ollut yhtään parempi, oikeastaan päin vastoin. Flunssan lisäksi olin napannut muutaman muun kivan taudin mukaani ja parantuminen otti taas takapakkia. Lauantai – sunnuntai menikin siis totaalisesti sängynpohjalla ja täällä sitä ollaan edelleen. Ei hyvä, en tykkää yhtään.

Toivottavasti olet yksi niistä onnellisista, jotka ovat päässeet nauttimaan kesäisistä päivistä. Ehkä minunkin vuoroni vielä tulee, nyt ei vaan yhtään tunnu siltä.

 

♥ Niina

Niina

Niina

2 Comments

  1. Tsemppiä sinnekin, muakin ärsytti, kun eilinen meni kokonaan kotona kipeenä. Kaikkee kivaa oli suunniteltu, mutta parin metrin kävelemisen jälkeen pitikin ottaa puolen tunnin päikkärit, niin eipä siinä hirveesti minnekään lähetty. Mutta vielä meille kesäpäiviä tulee!! Ihan varmasti!

    • Toivottavasti oli sulla vaan tollanen pikainen tauti, tää on kamalaa 😁 Menee niin pahasti hermot, ettei mitään järkeä ja kunto on ihan nollassa. Kiitos kun oot noin tsemppaava ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *