Taas kiinni elämässä

Jee, olen taas terve! Ei siinä sairastaessa mennytkään kuin kaksi viikkoa…! Lopulta menin lääkäriin, kun ei millään helpottanut ja se reissu oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei minulla ollut flunssaa kummempaa, joten ei auttanut kuin noudattaa käskyä: ”Lepoa ja nestettä”.  Mutta että flunssa kestää kaksi viikkoa! Eniten koko aikana ärsytti se, että kurkku oli ihan todella kipeä ja olin vaan niin voimaton. Tuntui että ihan pienikin liikahtaminen oli liian raskas suoritus ja hengästyin kävellessäni raput yläkertaan. Onneksi se on nyt ohi ja voi taas elää normaalia elämää.

 

 

Viime viikolla uskaltauduin jo ulos ( oli pakko, sillä lapset olivat kotona) ja minua nauratti se, että osa ihmisistä käveli ulkona shortseissa ja itse puin merinovillakerraston muiden vaatteiden alle, koska koko ajan paleli ihan tajuttomasti. Shortseista ei tarvitse haaveilla vieläkään, sillä nyt kun olen terve, ovat kelit sopivasti taas viilentyneet…. En silti valita. Olen päässyt lenkille.

Miten hyvältä voi tuntua rauhallinen kävelylenkki kahden viikon makaamisen jälkeen! Kaikki ne alkukesän tuoksut matkan varrella ja vielä illalla kasvoihin paistava aurinko. Olen käynyt nyt joka päivä aamulenkillä ja iltaisin lisäksi salilla. Enää ei ahdista, vaan tuntuu että olen taas kiinni elämässä. Voin liikkua, voin ulkoilla, voin syödä normaalisti. Niin tavallisia asioita, mutta ei niitä osaa arvostaa ennen kuin ei pysty. Elin kaksi viikkoa mustikkakeitolla, kaurapuurolla ja erilaisilla keitoilla. Mikään kiinteä ruoka ei vaan mennyt alas.

 

 

Olen tällä viikolla myös vihdoin päässyt puuhastelemaan pihalle. Kevätkukat on päivitetty kesäkukkiin ja takapiha laitettu valmiiksi lämpöisiä ilmoja ja grillikautta varten. Sain myös tehtyä haaveilemani ruukkupuutarhan patiolle talon seinän viereen ja istutin ruukkuihin erilaisia yrttejä ja salaatteja. Kunhan ilmat lämpenevät, niin siirrän tomaatintaimet vielä niiden kaveriksi. Meille saa samaiselle terassille kivasti roikkumaan amppeleita ja ajattelin että lasten iloksi laitettaisiin vielä mansikka, kurkku ja tomaattiamppeleita.

Etuovelle laitoin amppelikukat ja vaikean valinnan kautta päädyin tänä vuonna riippupelargonioihin. Monena vuonna olen ostanut petunia-amppeleita, mutta tänä vuonna ajattelin hylätä ne ja ostaa takapihalle ehkä särkynyttä sydäntä, sillä ne ovat niin kauniita. Tuomas vanha hortonomi ehdotti että pitäisikö minun laittaa portinpieleenkin jotkut pienet amppelit lyhtyjen tilalle, joten ehkä jossakin kohtaa niihinkin tulee vielä jotain.

Muuten piha on aikalailla valmis. Sain haaveilemani pöytäryhmän omenapuun alle ja en malta odottaa sitä lämmintä kesäaamua, kun omenapuu kukkii ja voimme syödä aamiaista sen alla. Tekisi mieli virittää siihen vielä valkoisia, ohuita verhoja koristeeksi, koska mieleeni on jäänyt yksi vuosia sitten bongaamani kuva, joka näytti aivan täydellisen ihanalta.

Huomaat ehkä, että mieliala on vähän parempi kuin pari viikkoa sitten? Silloin olin oikeasti niin maassa, että täytyy toivoa etten ihan äkkiä sairastu uudestaan, koska se ei todellakaan sovi mielenterveydelleni.

 

 

Lapsilla on ollut paljon erilaisia päättäjäisjuhlia ja lauantaina kaikki huipentuu koulun kevätjuhlaan. Kävin eilen tyttöjen kanssa mekkokaupoilla ja sovituskopissa vaan katselin kuinka kauniita heistä on kasvanutkaan. Toinen tumma ja toinen ihan vaalea, molemmat pitkiä ja upeita.

Illalla menimme Sofian eskarin kevätjuhlaan ja samaa mietin sielläkin. Oma, se ennen kaikista haastavin kiukkukasani, istui muiden kanssa rauhallisena, hyppäsi esityksessä reippaana uuteen rooliin sairastunutta kaveria tuuraamaan ja oli vain niin sykähdyttävän suloinen pitkässä juhlamekossaan ja ruusupannassaan, etten meinannut kestää.

Olen leiponut jo kaksi raparperipiirakkaa (jotka ovat kadonneet alta aikayksikön parempiin suihin) ja kerännyt sisälle kieloja maljakkoon. Olen ollut auttamassa siskoani hänen uudessa kodissaan, käynyt lasten kanssa pyöräretkellä ja ostanut ensimmäiset irtojäätelöt jäätelökioskilta. Ruoka on taas jotain ihan muuta kuin keittoja ja olen fiilistellyt kaupassa uusia perunoita ja sipuleita. Juuri eilen söimme salin jälkeen tilli-voi perunoita savulohen kanssa ja ai että ne vaan ovat niin hyviä. Samoin haluan tällä hetkellä silputa sipulinvarsia lähes joka ruokaan.

 

 

Tänä vuonna aion myös tehdä sen, minkä viime vuonna tajusin liian myöhään. Laitan sipulinvarsia pakkaseen, jotta pääsen nauttimaan niistä ympäri vuoden. Aion lisäksi kerätä tuoreet nokkoset nyt talteen ja laittaa myös koivunoksia pakastimeen. Kun niitä laittaa hetkeksi seisomaan kuumaan löylyveteen, niin koko sauna tuoksuu sen jälkeen ihan juhannukselta ja kesältä.

On jotenkin niin mahtavaa kun koko kesä on edessä ja kaikki ihan auki. Meillä ei ole oikein mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia, mutta paljonkin erilaisia hyviä ideoita. Juhannus taitaa olla ainoa, josta on olemassa jo valmis suunnitelma. Odotan tätä kesää ehkä enemmän kuin mitään muuta pitkään aikaan. Tänä vuonna en myöskään aio pitää mitään blogitaukoa, vaan kirjoittelen aikataulujen mukaan epäsäännöllisen säännöllisesti.

 

 

Ja hei, kesäkuun ensimmäinen päivä. Vuoden kaunein aika on nyt täällä. Mikään ei mielestäni voita alkukesän vihreyttä ja tuomien, syreenien ja kielojen tuoksua. Olen aina sanonut että jos joskus menen naimisiin, niin se on kesäkuussa.

Ihanaa torstaita,

 

♥ Niina

Niina

Niina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *