On niin helppoo olla onnellinen

Nyt tuntuu just siltä.

En tiedä johtuuko olotila kesästä vai mistä, mutta on jotenkin aika ihanaa kun jokainen päivä on hyvä. Elämä tuntuu helpolta ja kevyeltä ja sen saa jakaa maailman parhaiden tyyppien kanssa. Iso kasa hauskoja lapsia ja mies, joka on tuonut mukanaan elämääni uusia mahtavia aikuisia. Sen päälle vielä työ vanhusten parissa, joka tuntuu myös todella oikealta. Ei voi valittaa.

 

 

Jos mietin kuluneita viikkoja, niin oikeastaan me emme ole tehneet mitään kovin erikoista. Lasten kanssa parasta on ollut oravien syöttäminen Tervaleppälehdossa, lukuisat korttipelit rannalla ja uintireissut ympäri kaupunkia. Pyöräily on selkeästi ollut tämän kesän juttu, sillä nyt pieninkin on sen ikäinen, että osaa ja jaksaa polkea pitkän matkan ihan itse. Urho on itseasiassa jopa tyttöjä reippaampi fillarimies, joka pysyy helposti 10- ja 12 vuotiaiden Tuomaksen poikien vauhdissa.

Muistin kesyt oravat ihan sattumalta kerran, kun olimme läheisellä uimarannalla etsimässä simpukankuoria. Oli tämän kesän tyyliin ihan liian kylmä päivä ja puhaltava merituuli ei ainakaan helpottanut asiaa. Ajattelin viedä lapset vähän suojaisempaan paikkaan, kunnes tajusin seisovani Tervaleppälehtoon vievällä polulla. Tietenkään meillä ei ollut pähkinöitä mukana, joten kävelimme takaisin autolle ja ajoimme lähikauppaan pähkinäostoksille. Lapset olisivat viihtyneet lintujen ja oravien luona tuntikaupalla! Onhan se oikeastaan aika ihmeellistä, että orava on niin kesy että se kiipeää syliin syömään tai että tikka tulee hakemaan leivänmuruja kädestä.

 

 

Viikonloppuna olimme lähinnä rannalla ja uimassa. Perjantaina minä lähdin seitsemän pyöräilijän kanssa uintiretkelle Tuomaksen ollessa vielä töissä ja illalla vietimme kivan koti-illan takapihalla grillaten ja pelaillen mölkkyä. Se oli muuten tämän kesän ensimmäinen kerta, kun katoin illalla pöydän pihalle. Lämmintä riitti ehkä yhteentoista, jonka jälkeen hain sisältä kevytuntuvatakin päälleni ja vedin sormikkaat käteen. Suomen kesä ♥

Lauantaina lähdimme kaikki yhdessä rannalle päiväksi ja illalla kävimme pelaamassa minigolfia Tuomaksen siskon perheen ja hänen vanhempiensa kanssa. Joukkuejaossa sain parikseni Urhon, joten valitettavasti radan voitto meni tällä kertaa sivu suun ja isot pojat veivät voiton.

 

 

Sunnuntaina lähdimme samalla kokoonpanolla saareen päiväksi uimaan ja saunomaan, sillä sunnuntai oli vihdoin ihan täydellisen lämmin kesäpäivä. Merivesi oli lämmennyt juhannuksesta ihan huomattavasti ja siellä pystyi jopa olemaan vähän pidempiä aikoja. Hypimme veneen katolta mereen ja pojat arvostelivat tyyliäni hypätä pää edeltä. En edelleenkään ymmärrä mikä siinä on niin hassua…

 

 

Tyttöjen lempipuuhaa saaressa uimisen lisäksi on merietanoiden etsiminen ja hoitaminen, tarkalleen ottaen en edes tiedä mitä he merietanoilla tarkoittavat, enkä välttämättä edes halua tietää. Urho taas hengailee sujuvasti vuorotellen jokaisen seurassa ja on saaressa kuin kotonaan. Me Tuomaksen kanssa makailimme lähinnä kallioilla ja pelasimme poikien kanssa korttia. Mietin monesti, että ei sitä ihminen kovin ihmeellisiä asioita tarvitse ympärilleen ollakseen onnellinen. Onnelliseksi tekee myös se, kun näkee ihmisten ympärillään olevan onnellisia. Lasten nauravat kasvot ja iloiset kiljahtelut kertovat sen että nyt on hyvä ja Tuomaksen puristaessa minut tiukasti syliinsä tunnen kaikesta sen, että myös hän on siinä minne kuuluu.

Viikot tuntuvat menevän kesällä normaaliakin nopeammin ja vaihtelu lapsiperhearjen ja kahden aikuisen ajan välillä on entistäkin sujuvampaa. Kahdestaan ollessa meidät yllättää vieläkin se kaikki vapaus. Vapaus tehdä mitä huvittaa. Yhtenä päivänä lähdimme aamubussilla Helsinkiin ja vietimme kivan kesäpäivän istuskellen terasseilla sekä kierrellen kaupungilla ja tulimme illan viimeisellä bussilla kotiin. Eilen taas lähdimme ihan ex tempore kalaan. Tuomaksen sisko ja vanhemmat olivat menossa uistelemaan ja kun Tuomas kuuli siitä, hän ehdotti että lähtisimme mukaan. Minua ei lähtökohtaisesti niin kiinnostanut itse uistelu, vaan halusin vain lähteä merelle nauttimaan ihanasta kesäillasta, mutta sytkähdin kyllä hommaan viimeistään ensimmäisen kuhan myötä. Lopulta olimme kalassa melkein viisi tuntia ja luovutimme vasta kellon lähestyessä puolta yötä ja kylmyyden (sekä vessahädän) yltyessä liian kestämättömäksi.

 

 

Edellisenä viikonloppuna kävimme vähän juhlimassa Tuomaksen serkun luona ja lopulta löysin itseni pelaamasta lentopalloa Tuomaksen kummisedän shortseissa. Lentopallo on siis pallopeleistä se ehdoton inhokkini, kiitos koulutraumojen ja kipeiden käsien, mutta joudun myöntämään että tuolla se oli jopa ihan hauskaa. Sattuu se tosin edelleen käsiin.

Juhlien jälkeiset olotilat huuhtoutuivat pois viimeistään siinä kohtaa sunnuntaina, kun Tuomas vei minut jonnekin keskelle ei mitään, uimaan pieneen laguuniin. En tajua mistä hän aina löytääkin kaikkia ihan ihmeellisiä paikkoja.

 

 

Olen myös jo käynyt sienimetsällä toteamassa ettei siellä mitään ole, vaikka olin jo mielessäni nähnyt kanttarellit lautasellani. Menin salaiseen ykköspaikkaani yltiö optimistisena, mutta ei siellä näkynyt kuin pieniä alkuja maassa. No tuli ainakin syötettyä hyttyset huolella sillä kertaa.

 

 

Muuten olen oikeastaan vain ollut töissä ja treenannut. Palellut aamulenkeillä mittarin näyttäessä kymmentä astetta aamukuudelta ja pelannut jalkapalloa. Tällä viikolla Kotkassa on Meripäivät ja Tall Ship races 2017, joten suunnitelmissa on pyöriä kaupungilla fiiliksen mukaan varmaan joka päivä.

Olen lähes joka vuosi viettänyt Meripäivät lasten kanssa ja jättänyt juhlimisen välistä, mutta nyt lapset ovat isällään tämän viikon, joten kaikki mahdollisuudet ovat auki. Ainakin menemme huomenna katsomaan avajaisparaatia ja torstaina suurella todennäköisyydellä Haloo Helsingin keikalle, mutta muuten sen ihmeempiä suunnitelmia ei ole lyöty lukkoon. Nyt vaan toivotaan Meripäiville aurinkoisia kesäpäiviä ja paljon hyväntuulisia ihmisiä!

 

Kivaa tiistaita,

 

♥ Niina

 

Niina

Niina

2 Comments

  1. Hei,
    tuo laguuni kuulostaa uskomattomalta, voiko udella missä se mahtaa sijaita?
    Upeaa kesää teille! :)

    • No kun mä en tiedä :D Se on jossain Pyhtäällä ja sinne ei kyllä vahingossa eksy, vaan se paikka pitää tietää. Mun pitää kysyä Tuomakselta, laitan sulle sitten vaikka meilillä sen :) Hyvää kesää myös sinne Miia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *